Etsijäkoiraliitto on saanut huikean lahjoituksen karkuri-Aapon omistajilta ja ystäviltä sekä kerry- ja vehnäterrierikerhon jäseniltä. Etsijäkoiraliitto saa käyttöönsä etsintöihin ostetun erittäin arvokkaan lämpökameran sekä yli 600 euroa riihikuivaa rahaa. Aapon tarina on hieno esimerkki Etsijäkoiraliiton toimivista ohjeista, taitavista Etsijäkoirista sekä omistajien sitoutumisesta etsintään ja neuvojen noudattamiseen. Lahjoitus on merkittävä tuki Etsijäkoiraliiton työlle karkurien kotiin saamiseksi.

Henkistä tukea ja huomattava lahjoitus

Ihmisrakas ja sosiaalinen Aapo-vehnäterrieri katosi yllättäen tutuissa lenkkimaastoissa 12.12. Yhtäkkiä perheen kolmesta koirasta paikalla olikin vain kaksi. Omistaja etsi pari tuntia koiraa, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Omistaja otti yhteyttä Etsijäkoiraliittoon samana iltana kun Aapo oli kadonnut. Etsijäkoirien, systemaattisen neuvonnan ja saatujen ohjeiden noudattamisen ansiosta Aapo ja omistajat kohtasivat toisensa metsässä grillilohen äärellä 17.12.

Aapon karkumatkaa seurasi omistajien lisäksi suuri joukko perheen ystäviä sekä vehnäterrieriharrastajia. Halu oli suuri lähteä auttamaan etsinnöissä, mutta onneksi omistajalle ja Etsijäkoiralle annettiin rauha hoitaa varsinainen etsintä. Omistaja voi silti tuskin koskaan unohtaa saamaansa henkistä tukea kaikilta myötäeläjiltä.

Koko porukan – ja omistajien ja ystävien -  kiitollisuus heijastuu myös hyvin konkreettisesti Etsijäkoiraliitolle. He vuokrasivat Aapon etsintään arvokkaan lämpökameran (arvo lähes kaksituhatta euroa), joka etsinnän päätyttyä lunastettiin Etsijäkoiraliitolle, ja sitä on jo käytetty yhdessä etsinnässä. Lisäksi Aapon ystävät keräsivät yli 600 euron rahalahjoituksen Etsijäkoiraliitolle. Lahjoittajat toivovat, että raha-lahjoituksella voidaan hankkia mm. isojen koirien loukkuja.

Etsijäkoiraliitto kiittää lämpimästi Aapon perhettä ja ystäviä tästä merkittävästä lahjoituksesta, jonka avulla voidaan auttaa lisää karkureita kotiin.

Lue Aapon koko tarina alta!

Kotikoiran karkumatka

Ihmisrakas ja sosiaalinen Aapo-vehnäterrieri katosi yllättäen tutuissa lenkkimaastoissa 12.12. Yhtäkkiä perheen kolmesta koirasta paikalla olikin vain kaksi. Omistaja etsi pari tuntia koiraa, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Seuraavana päivänä omistajat soittivat Etsijäkoiraliittoon. He aloittivat heti ohjeiden mukaisen laputuksen, ja laittoivat viestit verkkoon ja someen. Etsijäkoira Tarmo lähti ohjaajansa Heljä Myllysen kanssa etsintään.

Etsintä haluttiin varmistaa toisella koiralla, joten Etsijäkoira Aris lähti ohjaajansa Elina Kestilä-Kekkosen kanssa 14.12. paikalle. Mukaan lähti etsijäkoiraharjoittelija Kerttu ohjaajansa Kaisa Sirkon kanssa.

Molemmat koirat ilmaisivat kalliolta samaan suuntaan lyhyen etsinnän jälkeen. Oletus oli, että Aapo on pysynyt alueella. Ilmaisun suunnasta tulikin näköhavainto etsinnän jälkeen. Omistajat kävelivät ilmaistulla alueella rauhallisesti kaverikoirien kanssa.

Pian tuli kuitenkin tieto, että Aapo oli lähtenyt liikkeelle, ja paha kyllä seikkailemaan vilkkaalle Vihdintielle aamuruuhkan aikaan. Ulkopuolinen oli yrittänyt ottaa autoon, mutta ei onnistunut

Aris meni samaisena iltapäivänä tarkentamaan suunnan. Aris onnistui rajaamaan karkurin alueen hyvin pienelle alueelle metsään. Toisaalta haasteita aiheutti vilkasliikenteinen Vihdintie, jotka pitkin omistajat joutuivat liikkumaan autolla. Ruokintapaikka jätettiinkin kauemmas tiestä, ja auton ilmastointi pidettiin pois päältä tietä ajettaessa. Laputusta laitettiin eteenpäin Vihdintietä, jotta oltaisiin ”askel edellä” karkuria.

Seuraavana aamuna 17.12. Aapo nähtiin jolkottelemassa Vihdintiellä Vihtiin päin kohdalla, mihin Aris ilmaisi edellisenä päivänä. Se oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle aamusta. Kiitos laputuksen, omistaja sai tuostakin näköhavainnosta soiton.

Omistaja oli ruokintapaikalla oleilemassa puolesta päivästä lähtien. Iltapäivällä tuli soitto, että Aapo oli vähän matkan päässä Vihdintien toisella puolen. Kun omistajat ehtivät paikalle, oli Aapo ehtinyt jo häipyä. Omistaja keksi kuitenkin fiksusti, että menee nopeasti ruokintapaikalle, johon oli vienyt paistettua lohta.

Ja sieltä hän Aapon tapasikin. Omistaja sai Aapon luokseen houkuttelemalla, ei menemällä kohti ja yrittämällä ottaa kiinni.

Omistajan usko ja sitkeys ratkaisevan tärkeää

Aapon tarina on hyvä esimerkki siitä, miten ratkaiseva merkitys Etsijäkoiraliiton ohjeiden noudattamisella on. Aaponkin omistajan oli vaikea ensin uskoa, että sosiaalinen ja koulutettu kotikoira, noin vain katoaa lenkillä ja vieläpä jää hengaamaan varsin lähelle karkupaikkaa. Eikä heti tule omistajan luo, vaikka omistaja oleilee alueella.

Taitava Etsijäkoiran ohjaaja sekä Etsijäkoiraliiton neuvonta osaavat valaa uskoa omistajaan. Niin tässäkin tapauksessa Aapon ja perheen onneksi. Vaikka Aapo oli havaintojenkin mukaan säikky, oleilu ilmaisupaikoilla ja ruokintapaikan sopiva sijoittaminen rauhoittivat sitä ja saivat sen pysymään alueella. Etsijäkoiran avulla alue saatiin rajattua riittävän pieneksi, mikä helpottaa houkuttelua.

Oli myös tärkeää, että omistaja laputti paljon, siitä huolimatta että vilkasliikenteisellä Vihdintiellä piti liikkua. Näköhavainnot auttoivat etsinnän kohdentamisesta, ja tietenkin valoivat myös uskoa omistajiin.

Aapon tarina kannustaa

Tapauksen opit eivät ole uusia Etsijäkoiraliitolle, mutta jokainen tapaus vahvistaa sitä, että hoidamme etsinnät ja neuvonnan vankalla kokemuksella.

On myös hienoa, kun karkurin omistajalta saadaan lupa kertoa tapauksesta. Valmiiden Etsijäkoirien ohjaajilla on vaitiolovelvollisuus, mutta omistajan luvalla voimme jakaa kokemukset. Se auttaa valamaan uskoa seuraavien karkurien omistajiin.

Aapon tarinan Elina Kestilä-Kekkoselta muistiin kirjasi Päivi Rosqvist.

Kuvassa Aapo kotiinpaluun jälkeen.